Ollakko vaiko eikö olla, siinäpä vasta kysymys
Huomenna varailen ultra-aikaa. Isännän mielestä näkeehän sen sitten, mutta tietähän se minut. Enhän MINÄ malta kyllä. Pitäähän mun tietää varmaksi, onko se vai eikö se ole. Kyllä musta ainaki TUNTUU siltä. Kun musta tuntuu että se on entistä "höveliäämpi", entistä riippuvaisempi, entistä miellyttämisenhaluisempi,... Ja ihan kun se olisi jo vähän muuttanut malliaankin.... No, toinenkin koira kyllä on.... onkohan ne vain lihoneet??? Voi jee.
Minä olen suunnitellut kuinka pentukammarin teen. Miettinyt kuinka minun pitää muuttaa alakertaan koirakammariin.... Eihän tuo Nitukka VOI olla yksin, ei... Entäs jos se tulee yläkertaan ja penikoi meidän sänkyyn?? Ja miten ne pennut sitten ylhäällä pärjäis, ei mitenkään.... Juu, kyllä mun on muutettava hyvissä ajoin alakertaan pikkuisen piskini kanssa, että se kerkiää kotiutua uuteen huoneeseensa. Odottavan aika on pitkä. Vaikka mä olen jo keränny sanomalehtiä varulta, ja vaikka siihen hommaan on valjastettu jo puolet ystävistäkin....
Ensi viikon lopulla ollaan viisaampia. Joko tai. Ei oo muuta mahdollisuutta.