Onko joulun jälkeistä elämää??
On sitä.
Pakkanen paukkuu ulkona, ja koirulit hyppelehtivät pikapissalle, kun tahtoo varpaat jäätyä. Sisällä on mukava köllötellä viltin mutkassa emännän kainalossa sohvalla. Koko perhe on syönyt jouluherkkuja hyvin. On mennyt kinkkua laatikoita, suklaata ja suolapähkinöitä. Niin. Kaikkea tätä. Mutta kaikkea ei kuitenkaan ihan luvan kanssa...
Eilen kävimme elokuvissa Oulussa, ja sillä välin oli sohvapöydältä hävinnyt joulupukin tuoma LASINEN kulho suklaineen. Kansi oli vain pöydällä, ja lasikulho siististi koiranpedillä. Fazerin sinisistä oli vain paperit jäljellä, tosin ei vissiin aivan kaikki nekään. Osa suklaasta tulee varmaan paperien kanssa aikanaan koirasta ulos.
Juu tiedän. Suklaata ei saa syöttää koirille. No, ei nuo ymmärrä. Ja ei sitten millään muista ihan kaikkea itsekään nostaa ylös.... On noille kelvannut liköörikonvehditkin... Mikä siinä onkaan että ovat noin persoja...
Nita on kuitenkin jo toipunut leikkauksesta, lääkekuuri loppunut, ja elämänilo palannut. Syö niin kuin ennen, ja leikkiin haastaa toista koiraa aivan kuten aikaisemminkin. Haava parani hyvin, eikä kauluriakaan tarvinut kauaa pitää. Ainut ikävä asia, että pentuja emme voi Nitalla koskaan hankkia, se harmittaa vietävästi. Uusia ideoita itää ajatuksissa, pentuja katsellut, ja rotu 99% mietittynä. Mutta vielä ei ole sen aika.