MILA, eli Nita

Nita on hyväluonteinen weimarinarttu, joka saapui perheeseemme sijoitusnartuksi toiseksi koiraksi reilu 6 vuotta sitten. Nita on eloisa, vilkas, ja kaikella rakkaudella, perheen blondi. Hänen meripihkan väriset vaaleat silmät ja "aaveenharmaa" väritys on tuonut omia ennakkoluuloja vieraisiimme, mutta pian kaikki huomaavat kuinka ystävällinen ja rakastava Nita oikeasti on. Olen huomannut käytännössä, kuinka harvinaisesta rodusta on kyse, harva tunnistaa koiraa ensimmäisellä kerrallaan.

Kukaan ei saavu kotiimme huomaamatta, siitä Nita pitää huolen sekarotuisen "siskonsa" Miskan kanssa. Hän haukkuu jokaisen tulijan, tutumman vain parilla ilmoitushaukahduksella, mutta oudommat isot miehet saavat pidemmän haukun aikaiseksi. Vartiointi onkin verissä myös weimareilla, joten koira tekee vain työtään. Myöskään autoon ei tohdi varmasti vieraampi mennä, sen verran jämäkkää on äänen käyttö Nitalla. Se ei kenellekään mitään tekisi, mutta enpä usko että kukaan outo haluaa sitä testata omin kätösin.

Nita hyväksyy kaikenikäiset ihmiseet hoitamaan itseään. Pienimmät lapset tosin karsastavat Nitaa, sillä hännänhuiske on välillä kovaa, ja pitkä piiskahäntä kyllä sattuu kun osuu sopivaan kohtaan. Nita puolestaan kovin mielellään antaisi märkiä pusuja joka välissä ja vähän jokaiselle ihmiselle. Onpa hän pussannut myös tuomaria jossain näyttelyissä, mutta se lienee aika yleistä.

Toisia koiria kohtaan Nita on aluksi varautunut. Se johtuu pelkästään siitä, että "sisko" piti huolen Nitan pentuaikana kaikkien vieraiden koirien kohtaamisesta. Siinä teimmekin virheen, kun kaikkialle menimme aina yhdessä. Nitan ei tarvinut vaivata päätään uusilla asioilla ja uusilla koiratuttavuuksilla ensimmäisenä, kun rohkeampi ja vuoden vanhempi sekarotunen Miska huolehti. Miska ottikin Nitan omakseen, ja oli erittäin huolehtivainen sijaisemo heti Nitan saavuttua perheeseemme. Yksin ollessaan Nita ei päästä vierasta koiraa lähelleen, mutta kun tuttavuus on luotu turvallisesti emännän tai isännän läsnä ollessa, Nita hyväksyy koirakaverit. Osaapa hän erittäin hyvin tien itsekseen parin naapurikoiran luokse, varsinkin viimeisellä pissareissulla iltamyöhään.

Nitan kanssa on kierrelty myös näyttelyitä. Osa näyttelyistä on käyty yhdessä kasvattajan Mervi Laurilan kanssa, ja osa näyttelyistä ilman tukea ja turvaa. Koiranäyttelyt olivat minulle täysin harmaata aluetta ennen Nitan saapumista. Niinpä olemme opetelleet sen saran yhdessä. Välillä olen kuullut  kommentteja kuinka huono koira minulla on,  kuinka se pelkää eikä osaa käyttäytyä. Olen välittänyt piut paut kyseisitä kommenteista, sillä jostainhan se on aloitettava. Kuinka kokematon koira osaa käyttäytyä täydellisesti, jos ei se tiedä kuinka. Jos emäntä on ihan yhtä pihalla, ja jännittää sata lasissa, niin lopputuloksenhan voi vain arvailla ;)

Ei ne näyttelyt kuitenkaan ole aivan hukkaan menneet. Meillä on hyviä tuloiksia näyttelyistä, ja pokaaleja ja ruusukkeita vino pino. 

Metsäkoira Nita on henkeen ja vereen. Vaikka KAER-kokeissa emme ole käyneet, isäntä metsästää kuitenkin, ja käyttää koiraa paljon metsällä. Nita toimii hyvin, niin kuin metsäkoiran kuuluukin. Se etsii, löytäessään osoittaa saaliin seisomalla, käskystä ajaa lentoon, ja lopuksi noutaa saaliin. Isäntä on se joka metsästyksen päälle ymmärtää, emäntä ymmärtää paremmin hoito- ja huolenpidonpäälle.